keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Vko 37 - Syksyä

Maanantain agitreenit olivat erilaiset kuin yleensä. Ensinnäkin meillä oli uusi kouluttaja, Inka Juntheikki. Ennen treenejä piti päättää aiheita, joihin kaipaa apua. Aiheet saivat olla arkijuttuja tai agilityyn liittyviä. Mainitsin Inkalle Riskin kepeistä. Ensin kokeiltiin kaikkia kahtatoista ja parin epäonnistumisen jälkeen Riskille laitettiin puolikkaat kepit. Lopulta teimme neljää keppiä. Ei mennyt tosiaan niin kuin piti. Se on ainakin varma, ettei kestä apparia keppien päässä. 2x2-kepeistä alkoi puhua ja näillä pitäisi jatkaa. Kyllä harmitti, kun ei mennyt niin kuin osaa. Vauhdinkin olen todennut tulevan sitten kun on varmuutta ja omatoimisesti Riski keppejä menee, kun tarjoamalla on saanut niitä tehdä. Riski oli silminnähden hämmentynyt, kun ei muuta päässyt tekemään.

Keskiviikkona treenailimme Kulon kanssa noutoa. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin loppuasentoa. Hienosti osaa takapäätään käyttää ja alkoi hommaa hiffaamaan. Toisella kierroksella ohjaajat pääsivät kuivaharjoittelemaan kapulan heittämistä, siis ilman koiria. Ideaalitilanne olisi, että kapula jäisi laippa kohti koirakkoa, jolloin koira saa tehtyä sujuvan ja kapean noutokaaren. Toisella koirakierroksella Kulo sai tulla kapulaan loppuasentoon. Tämä oli kuitenkin liian haastavaa ja jatkammekin jatkossa pito- ja loppuasentotreenejä erikseen vielä jonkin aikaa.
Torstaina karstasin molemmat karvanassut ja leikkasin kynnet. Kulo ei enää kilju kynsien leikkuussa ja leikkailu onnistuu niin, että koiruus pönöttää omin jaloin. Hirmuisesti ei kummastakaan lähtenyt karvaa, Riskistä keskiverrosti ja Kulosta vähän.

Havahduin liian myöhään lihan loppumiseen, joten hätävaraksi piti kehittää normaalista poikkeava liha. Aikani hintoja vertailtuani päädyin Best-In sikanautajauheliha, jota saa esimerkiksi Prismoista. Normilihaan verrattu pikkuisen vähemmän rasvaa ja hiukan enemmän kosteutta, eli sopinee hyvin. On muuten suomalaisesta lihasta. Lisäksi päivitin poikien ruokamäärät. Riskille lisää lihaa ja molemmille pikkuisen vähemmän nappulaa.

Uusi sohvamme on saanut osakseen paljon huomiota ja tykkäystä pojilta. Jahka vanhastakin pääsisi vielä eroon, niin saisi olkkarin siihen malliin, etttä mahtuu olemaan. Mattoa en ole vieläkään raaskinut olkkariin palauttaa. Kulo on jo sisäsiisti, mutta jännittää silti, että sattuu joku vahinko. No, jos vielä tänä vuonna.

Perjantaina pikkumies pääsi mukaan shoppailemaan. Kotiin lähti pinkkejä kakkapusseja, heijastinliivi ja pari lammas-riisi tikkua.
Lauantaina Riski pääsi ajamaan suoran metsäjäljen yhdellä kepillä ja kolmella esineellä. Ajaminen sujui hyvin, mutta vain puolet ilmaisuista meni nappiin.

Kulo pääsi estimään metsästä kaksi maalimiestä, ei ongelmaa.

Sunnuntaina aamu alkoi jälkitreeneillä. Riski ajoi suoran vieraan tekemän jäljen. Jäljellä oli neljä keppiä, joista kolme ensimmäistä löytyi täydellisesti. Viimeisen kepin kohdalla koira kääntyi ja minä menin perässä ja sitten tulikin hukka. Lopulta viimeinenkin keppi löytyi, mutta harmitti, kun itse sössin upeasti menneen jäljen.

Molemmat pojat pääsivät vielä rauniotreeneihin. Teema oli lähekkäin olevat maalimiehet. Molemmat suoriutuivat mallikkaasti.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Vko 36 - Arkea

Heti viikon alussa pääsimme avaamaan hallikauden agilityn omatoimitreeneillä. Hallista oli poistunut kokonaan pino puutavaraa, johon koirat on tähän mennessä saanuit hyvin kiinni. Riski joutui odottelemaan autossa. Jatkossa täytyy siis raahata häkki kotoa asti mukana. Puolen ajatuksen verran olen ajatellut pienemmänkin häkin hommaamista. Valmista rataa ei ollut, mutta onneksi suunnitelma oli tehdä täsmää keppien ja kontaktien osalta. Riski oli aivan into piukeana tekonurmelle päästyään. Aivan hillitön riemu! Saimme kepit tehtyä molemmilta puolilta pari kertaa onnistuneesti ja monta kertaa epäonnistuen.

Puomilla naksuttelin alastuloa ja jokusen kerran otettiin kokonainenkin. Mainiosti sujui. Sataprosenttisesti ei pysy ennen kuin ehdin vapauttaa, mutta pysyhtyä ainakin nyt joka kerta. Jatkamme tällä. Yksi huomionkiinnittämisen arvoinen juttu olisi, ettei koira istu kontaktilla, vaan seisoisi. Aata emme tehneet ollenkaan, koska tuntui, että puomissa oli jo aivan riittävästi.
Tiistaina pojat saivat nipun uusia angry bird -pehmoja, jotka sain kaverilta kahvipaketilla. Jopa Riski innostui nakkelemaan pikkuista punaista lintua. Kulo luonnollisesti oli aivan haltioissaan uusista leluista.
Tilasin uuden vetosetin. Vyö tulee korvaamaan hajonneen (, jonka tilalle sain uuden) ja pitäisi jalkalenkkien kanssa toimia paremmin. Setissä tulee myös vetoliina kahdelle koiralle sekä seisinki. Liinasta saa irrotettua osan, joten sitä voi käyttää myös yhdellä koiralla.

Kulo pääsi noutokurssille taas keskiviikkona. Viime viikolla treeni jäi meiltä väliin. Edistymistä ensimmäiseen kertaan kuitenkin on. Juniori osaa pitää kapulaa ja osaa ainakin vähän hakeutua oikeaan paikkaan (eteen istumaan). Teimme tällä kertaa pitoja. Parissa pätkässä muutama toisto ja sillä selvä. Pieni poikanen on etevä. Lelupalkka toimii paremmin kuin nami.

Kulo on ruvennut aivan teiniksi, jos koirille murkkuikää voi ajatella. Virtaa pojasta ainakin löytyy siihen malliin, että viikko ilman treenejä aiheuttanee riehumista ja oman tekemisen keksimistä. Kulo osaa isoveikan tapaan karata häkistä. Pikkupojan hampaisiin on lähipäivinä joutunut muun muassa kuumemittari ja imurinjohto. Välillä tuntuu kuin Kulo ei osaisi rauhoittua ollenkaan, vaan kokoajan tekee jotakin tai yrittää pyytää tekemistä. Häkkiin tai asettumaan käskiessä voi jopa nukahtaa, mutta muuten tuntuu veivaavan non-stoppina.

Arki kahden koiran kanssa on täysin toisenlaista kuin yhden kanssa. Tosiaan ei mene toinen siinä sivussa. Ei ainakaan siinä vielä tässä vaiheessa. Ikinä en asian kuvitellut niin olevan, mutta hommaa on kuitenkin enemmän kuin ajattelin. On juttuja, joissa tietää toisen osaavan toimia, mutta toiseen täytyy kiinnittää huomiota. Riski ei esimerkiksi täysin osaa vielä ohittaa ja juniori kulkea remmissä. Joinakin päivinä tavallinen lenkkeily tuntuu vievän kohtuuttomasti energiaa, toisina kaikki taas sujuu niin kuin kuuluu. Kotona ongelmia tuottaa poikien ainainen riehuminen.

Sunnuntai-aamuna oli normaalia aikaisempi herätys. Suuntasimme meidän osalta kauden ensimmäisiin metsäjälkitreeneihin. Kauden tavoite on saada jäljestykseen tuttu motivaatio ja ilo. Riski kyllä osaa, mutta molemmin puolinen motivaation puute on syönyt koko homman aivan pohjamutiin. Riski ajoi tuoreen aika lyhyen (arviolta 100m) vieraan tekemän jäljen metsässä. Kaikki kolme keppiä purkkeineen löytyivät. Ei kouluttajan mukaan ole mitään ongelmaa ja saimme osaksemme hämmennystä, kun intoa puhkuva koira jäljesti niinkin rauhallisesti. Sitä onkin pellolta haettu. Omaan makuun kiva jälki, keskivaiheilla hukkasi, mutta löysi ja ajoi loppuun asti.

Jäljestyksen jälkeen ajelimme raunioille ja teimme lyhyen täsmätreenin. Riski toi kahdesti pidemmältä matkalta rullan ilman ongelmia. Kulo teki kaksi tarkennus tehtävää. Ensimmäisessä maali oli yhdessä kolmesta suljetussa roskiksessa ja toisessa maali oli pystybetoniputkessa, jonka vieressä samanmoinen tyhjä. Etevä lapsonen ratkoi hienosti. Nyt pojat ovat sen kokoisia, että voivat raunioilla käyttää samoja valjaita.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Hieronta ja viime viikon videot

Tällä viikolla koko porukka on viettänyt treenivapaata. Koulukiireet ja sairastelu ovat vieneet osansa. Sain kuitenkin siirrettyä viime viikon keppi- ja ratatreenivideot koneelle editointia varten ja nyt olisi agivideoita tarjolla tuplana.

Maanantaina molemmit pojat kävivät hieronnassa. Vielä viimeisen kerran vanhoilla hinnoilla. Olen niin äärettömän kiitollinen hierojallemme. Pitkään olin varma, etten Riskiä mininkään hierojalle viedä, kun se ei eläinlääkäreistäkään tykkää. Kynnys oli korkea ja ensimmäinen sähköposti hierojalle oli muotoa "otatko meidät vastaan, saadaanko edes tulla paikalle" ja ensimmäisen kerran jälkeen ei mitään ongelmaa ole ollut. Riski tunnistaa jo kaukaa paikan ja on silminnähden viihtyvän näköinen.

Nytkään ei löytynyt sen suurempaa jumia mistään, vain ne tavalliset keskiselkä ja lonkankoukistajat. Kotiharjoitukseksi saimme venytellä takajalat sekä agin että canicrossin jälkeen.

Kulo pääsi kokeilemaan ja totuttelemaan. Sitä ei siis varsinaisesti edes hierottu, lähinnä sai tutustua hierojan kosketukseen. Nuorilla koirilla kroppa reagoi kuulemma saman tien hoitoon/kosketukseen. Juniori pääsee jatkossakin silloin tällöin mukaan totuttelemaan hommaan.