maanantai 22. elokuuta 2016

Vko 33 - Palveluskoiria

Maanantai alkoi reissulla Selloon. Riski pääsi kiertämään kauppakeskuksessa ja lopulta vielä kahville. Herran käytös oli ensiluokkaista. Liukuhihna oli uusi tuttavuus ja oli aika hurja, alkuun ei olisi ollenkaan tullut mukana, mutta pian käveli hihnalle itse ja pönötti paikoillaan, vaikka hirvitti.

Oikean ja vasemman reunan kuvat © Jonna

Kahvittelun jälkeen suuntasimme Jonnan kanssa tottistelemaan. Teimme alkuun ryhmäpaikkamakuun. Riski nousi koko ajan, vaikkei semmoista ikinä ole tehnyt, mutta onpahan treenattavaa. Treenit loppuivat minuutin onnistuneeseen paikkikseen.

Teimme paluunoutoja matalalla Aalla. Sekin tuntui taas niin hankalalta.

Seuraamiset olivatkin ainoa erittäin hyvin mennyt juttu. Pienen paineen alla Riski vain parani ja meni ylipäätään semmoisessa vietissä ettei ennen semmoista ole tällä nähtykään. Seuraamiseen vain lisää pituutta ja palloa vähemmälle.

Kulo pääsi tekemään piilon kiertoja. Veimme palkan ja Jonnan yhdessä piilolle ja sitten menimme kauemmas ja päästin Kulon menemään. Joka toinen kerta kiersi oikealta ja joka toinen vasemmalta. Eiköhän se suuntakin vakiinnu aikanaan.

Teimme myös pari seuruupätkää ja siinä saisin itse tehdä kuivaharjoittelua ja vahvistaa käskysanaa enemmän. Myös perusasentoa pitäisi harjoitella.

Torstaina pitkästä aikaa ohjatut agitreenit. Rata oli loppujen lopuksi simppeli, vaikkei alkuun siltä vaikuttanut. Tai sitten alun vaikutelma johtui siitä, etten ole radoille uhrannut pitkään aikaan ajatustakaan, joten olin itsekin aivan hukassa. Sekä puomi että Aa sujuivat upeasti. Molemmilla otti kontaktit. Pätkissä mentiin ja harjoiteltavaa olisi taas välissä vedoissa, eipä olla hetkeen niitäkään tehty. Loppuun tein pikaisen keppitreenin ja hienosti sujui kuusi keppiä molemmilta puolilta.

Lauantaina treenailtiin pk-juttuja. Riski teki lyhyen jäljen ja tottiksia. Junnu viestiä ja tottiksia.

Jäljen alku sujui erittäin hyvin, mutta ensimmäisellä esineellä ilmaisu unohtui kokonaan ja jälki hävisi. Kulmat olivat kamalia ja ilmaisu toisellakin esineellä hukassa. Viimeinen suora meni taas paremmin ja viimeinen esine löytyi niin kuin piti.


Tottiskuvat © Jonna
Suurkiitos kameran kiikutuksesta!

Riskillä oli seuraamiseen niin paljon intoa (vihaan yli kaiken piippaavia koiria, mutta tähän asti Riskillä on tottiksen suhteen ollut niin huono vire, että vuotoon en ole juuri puuttunut, pian sekin on kyllä edessä), ettei pysynyt hiljaa. Pallo pois kainalosta ja upeasti sujui. Muutama suora ja siinä se. Lopuksi pari eteenmenoa. Homma hallussa.

Kulo pääsi ensikertaa tekemään viestiä. Nyt opetallaan käskysana ja Jonnan luo meneminen. Tosiaan siis Jonnan houkuttelulla junnun pk-lajiksi valikoitui viesti ja Jonna on meidän kakkosohjaaja. Minä olen kakkosohjaaja Ässälle.

Teimme treenin niin, että jätin Kulon kanssa kakkosen ja lelun kauemmas ja jokusen metrin päästä päästi pennun kakkoselle. Fokus oli oikeassa paikassa ja vauhti kohdillaan. Tämän teimme kolmeen kertaan. Joka kerralla koiraa päästäessä käskysana. Viestissähän koira ei saa pitää ääntä (lähtövinkaisu ilmeisesti sallittu, mutta minä en sitäkään hyväksy), siksi kakkonen ei voinut poistua meidän luota, koska luppa olisi alkanut kiljua. Samasta syystä sille ei henkilöetsinnässä ole parin ensimmäisen kerran jälkeen voinut (eikä tarvinnut) tehdä näkölähtöjä.

Lopuksi Kulo teki vielä jokusen perusasennon ja kyllä olikin pätevä.

Sunnuntaina tein Riskin kanssa pikkuisen keppitreenin ja oikealla kädellä onnistui 12 keppiä. Aivan huikeeta! Vasemmalla kädellä meni 10. Varmuutta vain lisää ja sitä mukaa vauhtia. Tällä hetkellä ei ole juuri voinut lelulla palkata, ettei keskittyminen herpannu, mutta sillä saa raitapöksyyn mukavasti vauhtia.

maanantai 15. elokuuta 2016

Vko 32 - Rodunomaista

Mitään erityisen ihmeellistä ei alkuviikosta olla saatu aikaiseksi. Haaveilen opettavani molemmille pojille tavaroiden nostamisen, etutassut vadin päällä pyörähdyksen ja valojen sammuttamisen. Silkkaa hömppää siis, mutta eihän sillä ole väliä, kunhan saavat aivojumppaa.

Torstaina oli vuorossa agitreenit pitkästä aikaa. Teimme keppejä. Alkuun neljää, ne sujuivat kivasti, sitten kokeilimme kuutta ja sekin sujui. Aivan ihka ensimmäistä kertaa Riski teki kuutta keppiä ja molemmilta puolilta. Lopuksi teimme muutaman kulmasta lähestymisen neljälle kepille ja sekin sujui mainiosti.

Lauantaina oli kenneltreffit, aikainen herätys ja pitkä ajomatka. Sää oli viileä ja kostea, kyllä se syksy vain tulee. Kulo pääsi tekemään linjaa kahteen kertaan. Palautusta pitäisi vielä harjoitella ja kunhan linja alkaa olla jotenkin hallussa, pitäisi lisätä pilli. Nyt linjaa tehdään motivoidusti (viedään yhdessä tai koira käännetään damia laskiessa), muistin kanssa ja damia viedessä malttiharjoitus (talutin pois, dami maahan > oppii, ettei voi heti sännätä johonkin kun talutin otetaan pois). Näiden lisäksi harjoitellaan niin, että dami on tutulla paikalla, mutta lähetyspaikka on eri. Hakuruutuun eri käskysana kuin linjalle/ohjauksiin.

Oli tosi kiva nähdä muita sisaruksia ja kuulla heidän kuulumisiaan. Onneksi tälle vuodelle on vielä tarkoitus pitää yhdet tämmöiset myös meille kauempaa tuleville. Suurkiitos ihanasta päivästä Veralle!

Sunnuntaina Riski pääsi paimentamaan ja vieläpä kolmesti lampaille. Ensimmäisellä ja toisella kierroksella haukkua läyskytti heti kun lampaat liikahtivat ja oli selvästi kierroksilla koko hommasta. Maahan-käskyt eivät tahtoneet mennä läpi, eikä siellä meinannut herra pysyä. Kolmannella kierroksella alkoi näkyä enemmän merkkejä rauhoittumisesta, mutta ei tämä meidän laji ole. Kyllä tuostakin paimenen saisi jos haluaisi ja itsellä olisi kiinnostusta hinkata. Meillä on jo sen verran muutakin, että näillä pärjää. Paimennus jääköö satunnaiseksi hommaksi.

Kiitokset Tanialle matkaseurasta ja kuvista!
Paimennus- ja peltokuvat © Tania Torvinen

maanantai 8. elokuuta 2016

Vko 31 - Missikisoja

Viimeiset viikot lomaa alkoivat. Pitkän loman jäljiltä suorastaan kaipaan opiskelun tuomaa rutiinia arkeen. Eipä lomassa valittamista ole, mutta kiva taas nähdä sellaisia kavereita, joita ei oikeastaan muuten kuin koulussa näe.

Löysin käytettynä, kuitenkin uudenveroisena edullisesti pinkki-mustan Berran treeniliivin. Aikaisempi liivi on pikkuisen väljä ja sen vetoketjun ja taskun korjaus on edelleen vaiheessa, joten tämä oikean kokoinen ja mieluisan värinen yksilö on oikein passeli.

Maanantaina karstasin Kulon turkin, leikkasin kynnet ja pyöristin hännänpään sunnuntain pentunäyttelyä varten.

Harjoittelimme noutoa pilli-luksetulon kanssa. Alkuun tipautti damin, heti kun tajusi, että on hirmuinen kiirus palkalle, mutta loppuun saatiin onnistunut, että dami tuli loppuun asti. Myös Riski innostui kantaman dameja palkan toivossa.

Kävimme hakemassa 5 litran pänikän pellavaöljyä. Nyt pitäisi riittää hetkeksi. Illalla pullotin tavaraa pienempään pulloon, josta se on helpompi annostella aamuisin.

Tiistaina hain pakkasen täyteen lihoja. Normaaleja pakkauksia ei ollut, vaan lihat oli pakattu pakastepusseihin. Epämääräisen muotoiset lihaklöntit oli yllättävän hankala ahtaa pikkuiseen pakastimeen. Voi kun olisi arkkupakastin. Rustoluut ja puolet hepan luista sain onneksi vanhemmilleni talteen. Tosiaan pikkuisesta kaappipakastimesta kaksi kolmasosaa on koirien käytössä ja yksi meille kaksilahkeisille.

Illalla kävimme mätsäreissä Lucan ja Kulon kanssa. Molemmat saivat siniset nauhat. Onneksi kotiin viemisiksi sai Royal Caninin nameja useamman pussin.

Keskiviikkona Kulo pääsi harjoittelemaan ohituksia. Hienosti sujui ja namppaa tuli.

Sain vihdoin aikaiseksi laskea Riskin ruuan uudelleen. Uhrasimpa tälle kahden yön unet, kun ei ensimmäisellä, eikä toisellakaan vielä onnistunuta ja hirmuinen mietintä, että meneehän oikein. Nyt on pohjakin päivitetty, tarkastettu ja muokattu vastaamaan oikeaa. Iloinen yllätys oli, että vaikka ruokasäkissä ei kaikkia tietoja lukisi, niin googlaamalla löytyy. Muutosta entiseen on B- ja E-vitamiini. Kulon ruokinta taas meni melko lailla uusiksi; lihaa tulee jatkossa enemmän ja nappulaa pikkuisen vähemmän ja lisinä samat kuin Riskillä sekä maksa.
Perjantaina ruokavarastoa täydennettiin BE-balansilla ja broilerin maksalla. Yhtään enempää ei pakastimeen enää mahtuisikaan.

Luca tuli viikonlopuksi hoitoon. Alun arastelujen jälkeen on kulkenut hienosti mukana.
Illalla oli vuorossa juoksulenkki. Minua kiskoivat sekä Riski että Luca. Luca ei olekaan ennnen ollut canicrossaamassa, se on kyllä juossut isäni kanssa pyörän vierellä. Pikkuherra yllätti positiivisesti, kun vauhtia ja intoa tuntui riittävän. Myös Tanian mukana ollut Isla sai osakseen leikkiryntäyksiä ja -pyyntöjä. Matkaa taittui 5 kilometriä ja keskinopeus oli 12,9km/h. Hyvin siis meno luisti tauon jälkeenkin.

Pönötyskuva © Elina Karlsson
Lauantaina kävin Jonnan kanssa mätsäreissä Helsingissä. Minulla oli mukana vakiokalustoksi muodostunut Luca ja Kulo. Luca esiintyi oikein mallikkaasti ja saikin ansaitun punaisen. Kulo taas pelleili minkä kerkisi, ravatessa nenä viisti maata ja seisomisesta ei tullut mitään, kun juniori roikkui hihnassa ja istahti tasaisin väliajoin. Eipä voinut muuta saadakaan kuin sinisen. Kotiin viemisiksi sai Racinelin kakkapussipaketit.
Koko poikalauma pääsi nauttimaan ulkona olosta ihanassa säässä. Myös purukalusto tuli huollettua luilla.

Teinpäs aikani kuluksi varusteinventaariota. Kasa valjaita, remmejä ja leluja lähti myyntiin. Jäljelle jäi 24 remmiä/liinaa, 19 pantaa, 8 valjasta sekä kuonopanta, turvavyö ja seisinki.

Kulo täytti tasan puoli vuotta. Strategiset mitat 19,7 kg ja 52 cm.

Aikaisin sunnuntai-aamuna suuntasin auton nokan kohti Tuomarinkylää ja pentunäyttelyä. Aikataululistasta selvisi, että labradoreja tulee paikalle kaikkiaan 4. Jakauma oli tasainen; puolet narttuja ja puolet uroksia. Tuomarina labradoreille oli Hannele Jokisilta.

Kulo oli luokkansa (urokset 5-7kk) ainoa ja sai ykkösen. Seisotus sujui kovin paljon lauantaita paremmin, juoksussa vielä toivomisen varaa. Käyttäytyi oikein kivasti. Päivä oli nopeasti ohi ja päästiin kotiin. Arvostelun pääsee lukemaan täältä.

Illalla kävimme metsälenkillä ja Riski bongasi ilmeisesti peuran ja oli reissussa huolestuttavan pitkään. Lopulta tuli kuitenkin takaisin ja kotona päästiin putsaamaan oikean silmäkulman naarmua.