maanantai 20. helmikuuta 2017

Vko 7 - Uusia hankintoja

Maanantaina oli molemmilla pojilla tiedossa ohjatut agitreenit.

Kulon kanssa tein rataa. Poikasella oli vaikeutta irrota kädestä ja keskittyä esteisiin apparin sijaan. Lopulta onneksi sujui ja nyt on pituus ja muurikin kokeiltu, ei ongelmaa. Toisaalta minulla oli vaikeuksia ohjata koiraa täsmällisesti. Yllättävän vaikeaa ohjata koiraa, joka ei yhtään korjaa omia virheitä.

Riskin kanssa teimme keppejä ja paristi herra teki omatoimisesti tyylikkään keinun. Kepeillä ongelma saattaa olla heiluvissa kepeissä, mutta jatkamme lyhyitä treenejä ja onnistuneiden suoritusten kartuttamista.

  Tiistaina vietettiin ystävänpäivää ihan arkisissa merkeissä. Illalla pojat saivat naudan savunilkat, mutta muuta spesiaalia ei ollut tiedossa. Ihanaa ystävänpäivää!

Kauppakierroksen johdosta Riskillä on nyt uusi kuppi hajonneen tilalla. Kirja ja Hurtta-panta (, joka olikin valitettavasti labranaattorille pieni...) olivat kirpparilöytöjä, ketjupanta itseasiassa jo viime viikolla, tullut, mutta kävin sen vaihtamassa kokoa pienempään. Lelu on treenileluksi molemmille, mutta veikkaan etten Riskille sitä raaski antaa, ettei heti hajoa.

Sainpa otettua Kulosta tuoreen pönötyskuvankin.

Kulon kanssa rally-tokoiltiin keskiviikkona. Teimme pariin otteeseen alo-rataa ja kertaalleen ylempien rataa. Toisella kierroksella ilme oli jo parempi, mutta edelleen tuntuu nuuskuttelu olevan kovin kovin kiinnostavaa. Saksalainen täyskäännös ja pujottelutötteröiden huomioimattomuus pitää vielä vahvistaa.

Illalla kävimme Tanian ja tyttöjen kanssa metsälenkin pimeässä otsalamppujen valossa. Kyllä olikin mahtavaa, kun ei ketään tullut vastaan ja koirat saivat painella menemään. Puolitoista tuntia siinä taittui aivan helposti.

Uusin varustehankinta ja suuresti materialismionnellisuutta nostattava hankinta on Rukan turkoosi klipsipanta. Nyt on molemmilla niin mätsäävät setit, että oksat pois. Lisäksi täytyy mainita, että molemmilla pojilla on myös kahdet orbilocit; yhdet valjaissa ja yhdet pannoissa. Voi, näitä riemun hetkiä.

Blogi kaipasi taas uudistusta ja ulkoasun sain pienellä vaivalla muokattua hurjasti freesimmäksi. Sisällön suhteen olenkin sitten aivan hakoteillä. Tämä viikkosysteemi on ollut kiva, mutta en välttämättä enää näe tarpeelliseksi selostaa jokaista treeniä, vaan kuulumisia noin ylipäätään. Varsinkin, kun tässä on taas kaikkea muutakin elämää kuin blogi ja välillä se kerta viikkoon tuntuu hurjalta tahdilta, varsinkin jos mitään erityisempää ei ole tehty. Otan vastaan mielipiteitä tämän suhteen. Aika näyttää mihin suuntaan mennään.

Perjantaista päätin ensimmäistä kertaa kuvata My day -videon, joka on aivan omana postauksenaan.

Viikonloppua vietin koirien kanssa porukoillani. Oli kiva vaihteeksi hengähtää muissa kuin kotimaisemissa ja lenkkeilykin sai täysin uuden ulottuvuuden, kun ei ollut samoja reittejä kuin yleensä. Erittäin positiivisena juttuna täytyy mainita, että Kulo osaa ohittaa erittäin mallikkaasti, vaikka menisi pitkällä remmillä.

Sunnuntaina ajeltiin hallille agitreenien toivossa, mutta meillä olikin nollatreeni ilman kouluttajaa. Teimme Kulon kanssa radan kahdesti, eikä voi kyllä hyväksi kehua. Ei onnistunut esteille hakeminen, ei kääntyminen, suorilla mentiin hirmuisella vauhdilla ohi ja kesken ohjauksen koira teki aivan omia ratkaisuja. Ainakin tietää mitä pitää treenata.

Illalla teimme pikkuisen seuruutreenin molempien kanssa. Kulo oli super ja Riski äänsi.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

My day

Päätin kokeilla mimmoisen my dayn saisin tehtyä ja tässä tulos. Kaikki mahdollinen ei videolle asti päätynyt, kun jostain täytyy karsia, ettei montaa tuntia tarvitse videota pällistellä. Kyseessä siis ensimmäinen laatuaan, joten otan mielelläni vastaan parannusehdotuksia ja kommenttia, miten sujui. Enjoy!

torstai 16. helmikuuta 2017

Vko 6 - Juostaan aata

Maanantaina Kulo täytti vuoden. Suuremmin ei ehditty juhlimaan, mutta illalla poikanen sai märkäruokakakun nakkikynttilällä. Korkeutta 56 cm ja painoa 26,5 kg. Onnittelut pikkumiehelle!
Illalla teimme Riskin kanssa kivan rata- ja keppitreenin. Radalla tasapainoiltiin este- ja ohjaajafokuksen välillä, eli juuri passeli Riskille. Sujui oikein kivasti ja radalla kepit meni kivasti. Toisella kierroksella teimme keppejä yksittäisenä apparipalkkauksella. Kivasti meni, vasen puoli oli hankalampi.

Torstaina kävin shoppailemassa sekä kotiin että koirille yhtä sun toista. Pojille ostin lasipurkki nameille. Yksi tämmöinen on jo käytössä ja on älyttömän kiva, kun pehmonamit ei kuivahda ja muutu koviksi. Ikeasta raahasin myös pojille ensimmäisen råtan, ikinä. Hööksiltä pojille ostin makkariin uuden ja edustavan pedin (tähän mennessä petinä toiminut vanhan sohvan yksi istuintyyny). Kangas ei vaikuttanut kovinkaan kestävältä, mutta voihan sitä tehdä vaikka uuden päällisen jos tuntuu. Kassalla nappasin vielä pari kakkapussirullaa. Herkkuja saimme Jonnalta.

Suurkiitos vielä!

Alkaa jo tuntua säännölliseltä nämä perjantain agitreenit. Riski pääsi tekemään taas boxia. Teimme alkuun tuttua treeniä parilla pumpperilla ja maassa olevalla boxilla.
Kokeilimme myös madallettua aata boxin kanssa. Sujui kivasti, jatkamme tällä.

Kiitos Heidille taas treeniseurasta!
Kävin hakemassa tilaamani puolipallot ja Kulon tottisketjun. Kyllä tätä vihreää on tullut kuolattua iät ja ajat. Onpa se tainnut alennuksessakin olla hetken, mutta nyt sen raaskin ostaa. Puolipalloja ostin vain pari, kun niillä kuvitteli alkuun pääsevän. Puolipallot ja peti saavat luvan olla poikien synttärilahja.

Molemmat pääsivät puolipalloja kokeilemaan. Riski osasi asetella sekä etu- että takajalat omille palloille. Kulo harjoitteli yhden etutassun laittamista pallolle.

Illalla kävin talkoilemassa hälytreeneissä ja taas on aktiivisuuspistesaldo avattu. Oli aikas huisia istuskella pimeässä hiljaisessa metsässä. Haaveilin moonbootseista ja paksusta untuvatakista.

Sunnuntaina ajelimme päiväksi Lahden suunnalle rally-tokoilemaan holskuporukalla. Molemmat pääsivät tekemään rataa ja Riski lisäksi harjoitteli saksalaista käännöstä, alkoi sujua mukavasti. Erittäin hyvä vinkki oli opettaa koira kiertämään oikea jalka, jolloin käännöksestä tulee tiivis ja napakka.

Kotiinpäin tullessa koukkasimme Kärkkäisen kautta. Nameja ja kyltti pääsivät matkaan. Kyltistä kuvaa jahka pääsee paikoilleen.

Kuun lopussa on tiedossa muutto. Muutamme paritalosta takaisin kerrostaloon. Vaikka se oma piha kuinka on kiva, niin se ei vain ole se mikä arjen pelastaa. Ihanat lenkkimaastot kohtuullisten sijaan ja hiukan suurempi käteen jäävä on pidemmän päälle huomattavasti kivempi juttu. Riski on tottunut asumaan kerrostalossa, mutta Kulolle se onkin aivan uusi juttu. En ole kuitenkaan huolissani, etteikö fiksu poika tottuisi äkkiä uuteen paikkaan.